UUDEN PENNUN OMISTAJALLE
Onnea uudesta perheenjäsenestä! Tämä pieni opas antaa sinulle tietoa ja hyviä neuvoja yhteiseen elämään koiranpennun kanssa. Minulta saa aina kysyä neuvoa, ei väliä liittyykö se pennun ruokintaan, käytökseen tai muuten vain omistajan mietteisiin. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, ja jos en vastausta osaa heti antaa niin parhaani yritän kuitenkin aina asian selvittämisessä.
Pennun tulo uuteen kotiin
Muuttaessaan teille, pentu on vielä todella pieni otus. Se väsyy nopeasti ja tarvitsee paljon lepoa. Varsinkin tulopäivä kannattaa rauhoittaa, vieraat ehtivät kyllä tapaamaan pentua myöhemminkin. Muutto emon luota uuteen perheeseen on pennulle suuri stressitekijä, joten ensimmäiset yöt saattavat kulua itkeskellessä, kunnes se tottuu uuteen paikkaan.
Pennun ruokinta
Pennulle on hyvä syöttää pentukoirille sopivaa laadukasta ravintoa. Meillä kasvaessaan pennut ovat syöneet pääasiassa sekä Smaak pentu - että Brit Care Salmon & Potato Puppy – kuivaruokaa, Royal Canin Starter Moussea, raakoja luita, raakalihapyöryköitä, pennuille tarkoitettua märkäruokaa sekä raejuustoa, viiliä, piimää ja kermaviiliä.
Suosittelen jatkamaan samoilla ruoilla ainakin pennun kasvukauden, noin 1-vuotiaaksi saakka. Jos haluat vaihtaa pennun ruokinnan mieleiseksesi, suosittelen että teet sen pikkuhiljaa. Pennun maha ei välttämättä kestä yhtäkkisiä suuria muutoksia, vaan niistä voi aiheutua ripulia ja oksentelua. Pennut harvoin lihovat ja ruoan määrä tulee suhteuttaa pennun kasvuun. Pentu liikkuu paljon ja kuluttaa paljon energiaa ensimmäisen puolen vuoden aikana jo pelkkään kasvuun. Pennut saavat aina mukaansa reilusti tuttua ruokaa. Tullessaan uuteen kotiin, pentu voi ensin nirsoilla kun ruoasta ei olekaan kilpailua, mutta tämä menee yleensä nopeasti ohitse.
Pennun ulkoilu
Pieni pentu ei kaipaa vielä pitkiä hihnalenkkejä. Toki on hyvä pikkuhiljaa totutella hihnaan ja pantaan, mutta pennulle parasta liikuntaa on vapaana olo ja omaan tahtiin liikkuminen. Pennun ulkoilun lomaan on hyvä järjestää leikin varjolla pieniä koulutushetkiä, luoksetulo esimerkiksi on pennun mielestä todella hauskaa, jos siitä saa namin ja kehuja palkaksi. Jos sinulla on ennestään aikuinen/aikuisia koiria, suosittelen että rajoitat pennun leikkiä näiden kanssa. Kun pennulla on liian kivaa, se ei osaa lopettaa, vaikka kuinka väsyttäisi.
Matolääkitys
Pentu on saanut Canex-matolääkkeen kolmen viikon ikäisenä. Viiden ja seitsemän viikon ikäisenä se on madotettu laajempikirjoisella Axilur-matolääkkeellä. Seuraavan kerran se tulee madottaa 10–11 viikon ikäisenä ja sen jälkeen 14–15 viikon ikäisenä. Tämän jälkeen koira on hyvä madottaa kaksi kertaa vuodessa tai tarvittaessa ja aina 1–2 viikkoa ennen rokotuksia. Laajakirjoista matolääkettä (esim. Axilur) tulee käyttää, jos on epäily, että koiralla voisi olla suolinkaisten lisäksi hakamatoja tai piiskamatoja. Näitä saa yleensä syömällä luonnoneläimiä tai toisten eläinten ulostetta.
Rokotteet
Meiltä lähtevien pentujen emot on aina rokotettu säännöllisesti. Täten pieni pentu saa emon maidon mukana vasta-aineita, jotka vaikuttavat noin 12 viikkoiseksi saakka. 12 viikon iässä pennulle tulee antaa ensimmäinen 4-rokote. Se suojaa penikkataudilta, tarttuvalta maksatulehdukselta, parvovirukselta ja parainfluenssalta (kennelyskä). Ensimmäisen rokotteen saatuaan kannattaa pennun vointia tarkkailla. Jotkut saavat rokotereaktioita, jotka esimerkiksi ilmenevät väsymisenä ja kuumeen nousuna. Kasvattajana mielelläni kuulen, jos kasvattini saa oireita rokotteista. 4-rokotteen valmisteyhteenvedon perusteella voi olla tarpeellista tehosterokottaa pentu samalla rokotteella 16 viikon iässä, tämä tulee tarkistaa eläinlääkärin käyttämästä rokotteesta. Kolmas rokote mikä pennulle tulee antaa, on rabiesrokotus, joka suojaa raivotautia vastaan, tämä annetaan 16 viikon iässä. Penturokotusten jälkeen koira tulee rokottaa sen täytettyä 1 vuotta, sekä 4-rokotteella että rabiesrokotteella.
Tämänhetkisen rokotusohjeistuksen ja rokotteiden valmisteyhteenvedon mukaan aikuiset koirat tulee rokottaa kolmen vuoden välein. Ainoastaan parainfluenssarokote on voimassa vain vuoden kerrallaan. Sen voimassaolo ei ole vaatimuksena Kennelliiton alaisiin tapahtumiin, koirahoitoloihin tai koirakouluihin, toki se antaa lisäsuojaa parainfluenssaa vastaan.
Sisäsiisteys
Pienellä pennulla sattuu usein vahinkoja, eivätkä ne katso aikaa eivätkä paikkaa. Aina leikkihetkien ja syömisen jälkeen ja herätessä kannattaa pentu viedä ulos. Aluksi tuntuu, että ulkona saa juosta lähes koko ajan, mutta se palkitsee vielä. Mitä useammin pentu sattuu ulos tekemään tarpeensa, sitä nopeammin se oppii sisäsiistiksi. Tässäkin on toki yksilöitä. Osa on sisäsiistejä 4 kuukauden ikäisinä ja osalla menee lähemmäs 1 vuoden ikää. Vaikka pentu olisi muuten sisäsiisti, yleensä pitkän työpäivän ajan se ei jaksa pidättää ja tästä on turha suuttua ja rankaista pentua. Yöllä auttaa, jos vähän rajaa tilaa (esim. makuuhuoneeseen), niin pentu ei pääse vaeltamaan pitkin asuntoa ja aktivoimaan itseään, niin se helpommin asettuu nukkumaan ja näin vahinkojakaan ei tule niin paljoa.
Pennun kehityskaudet pääpiirteittäin
Ensimmäiset kolme viikkoa koiranpennut vain syövät ja nukkuvat. Sen jälkeen silmät ja korvat avautuvat ja ympäristön havainnoiminen alkaa.
3–12 viikkoa on koiranpennun tärkein sosiaalistumiskausi.
3–7 viikon ikäisenä pentu saa paljon uusia kokemuksia, joissa pääosissa on emo ja kasvattaja.
8–12 viikkoa kutsutaan nopean oppimisen kaudeksi. Näinä viikkoina kannattaa pentua totuttaa mahdollisimman moniin asioihin, jotta se alkaa pitämään niitä osana normaalia elämää. Toki täytyy muistaa, että pieni pentu ei pysty yhden päivän aikana sisäistämään mahdottoman paljon asioita. Liian monta uutta asiaa kerralla aiheuttaa vain stressiä. Mieluummin kannattaa houkutella ystävällisesti pentua tutustumaan uusiin asioihin, kuin pakottaa ja aiheuttaa pelkotiloja.
3–6 kuukauden ikä on koiran lapsuusikää. Se on hyvin miellyttämishaluinen ja oppii helposti uusia taitoja. Sen mielenkiinto ympäristöä kohtaan laajenee ja se innokkaasti lähtee tutkimaan uusia paikkoja. Tässä vaiheessa kannattaa panostaa koiran koulutukseen, se palkitsee myöhemmin.
7–10 kuukauden iässä useimmiten alkaa koiran murrosikä. Joillekin se on todella hankala kausi, ja tuntuu että kaikki aiemmin opittu katoaa koiran mielestä. Koira voi pelätä yhtäkkiä kaikenlaisia yllättäviä asioita, vaikka muovipussia maassa. Näissä tilanteissa kannattaa vain itse tiukasti pysyä tavoissa kiinni, mitä on aiemminkin noudatettu. Jos koira vain vähän jännittää, se yleensä nopeasti toipuu tilanteista ja jatkaa matkaansa. Jos koira pelkää kovasti, kannattaa se päästää kauemmas tilanteesta, jotta tilanne laukeaa.
2–3-vuotiaana koira on aikuinen.
Hoitotoimenpiteet ja käsittely
Pentua on totutettu kynsienleikkuuseen ja turkinhoitoon. Kynnet kannattaa jatkossakin leikata 1–2 viikon välein. Pennut joskus ovat hyvinkin sinnikkäitä pistämään vastaan hoitotoimenpiteissä, mutta pienet herkkupalat ja päättäväinen luonne auttavat tekemään nämä asiat. Pentua ei tarvitse jatkuvasti pestä, mutta on hyvä totuttaa se siihen. Jos haluat myöhemmin käydä esimerkiksi näyttelyissä, on koiralle helpompi, että se on tottunut pesuun ja kuivaukseen, kuin alkaa yhtäkkiä väkipakolla tekemään näitä toimenpiteitä. Muutenkin suosittelen totuttamaan pennun kaikenlaiseen kosketteluun ja käsittelyyn, sekä nostaa sitä korkeammille alustoille myös käsiteltäväksi. Hampaiden ja purennan tarkistaminen, kivesten kokeilu, korvien tarkistaminen kuuluvat aivan normaaleihin toimenpiteisiin ja koiran tulee ne sietää. Varsinkin murrosiässä aiemmin käsiteltävä koira voi kokeilla rajojaan ja jopa käyttää hampaitaan, jos sille suoritetaan hoitotoimenpiteitä, joista se ei pidä. Näihin ongelmiin auttaa usein toistot, palkkaus ja oma jämäkkä asenne.
TÄRKEÄÄ ASIAA TERVEYDESTÄ
Tässä käyn pintapuolisesti läpi koirille yleisiä sairauksia ja varsinkin mittelspitzeille rotutyypillisiä perinnöllisiä vikoja ja heikkouksia. Mittelspitz on melko perusterve rotu, mutta joitakin sairauksia ja heikkouksia esiintyy kuitenkin tiheämmin kuin on toivottavaa. Pennun ollessa nuori, sillä on riskinä saada myös sairauksia, jotka eivät ole perinnöllisiä. Esimerkiksi pentuihottuma, joka on harmiton ja menee kyllä itsekseen ohitse. Myös virtsatietulehduksia voi tulla herkemmin pennuille. Joillakin pennuilla on tapana syödä kaikkea mihin yltävät, ja tästä seuraa helposti ripulia tai jopa vierasesineen aiheuttama tukos. Jos koiran perusvointi heikkenee yhtäkkiä, se oksentelee tai kieltäytyy syömästä. Tai jos se on niin väsynyt, ettei jaksa liikkua, on välittömästi otettava yhteyttä eläinlääkäriin.
Olematta varsinainen sairaus, mittelspitzin pennuilta joudutaan usein poistamaan maitohampaita. Kulmahampaat ovat tiukimpana kiinni ja ne on poistettava eläinlääkärissä, jos eivät itsekseen irtoa siihen mennessä, kun uusi pysyvä hammas on kasvanut yli maitohampaan puolivälin. Pienet koirat ovat myös herkempiä kehittämään hammaskiveä. Hammaskiven tuloa voi ehkäistä pesemällä hampaita ja syöttämällä luita tai muuta kovaa pureskeltavaa. Jos hammaskiveä kuitenkin pääsee kertymään, kannattaa käydä eläinlääkärissä poistattamassa se. Pitkään huonolla hoidolla ollut suu ei yleensä säästy hampaiden poistolta.
Jos koira on kovin innokas uimaan, kannattaa huolehtia, että sen turkki kuivuu kunnolla. Kostea turkki herkästi hauduttaa ihoa ja tästä seurauksena on ihotulehdus, hotspot. Pahimmillaan koiran iho voi olla turkin alla märkivä ja vereslihalla. Paksun turkin alta tätä on vaikea huomata.
TARTTUVAT TAUDIT
Ripuli ja oksentelu
Liian yhtäkkinen ruokavalionmuutos, stressi ja helle voivat aiheuttaa koiralle mahan löysyyttä. Yleensä tähän auttaa maitohappobakteeri, esimerkiksi koirille suunnattu Canius, ja helposti sulava risottomainen ruoka useina pieninä annoksina päivän aikana. Ripuloinnin alkaessa kannattaa jättää ensimmäisenä teollinen kuivamuona pois. Riisi, keitetty maustamaton kana, raejuusto ja hapanmaitotuotteet ovat hyviä ja helposti sulavia vaihtoehtoja ripulin taltuttamiseksi. Pitkittyneissä vatsaongelmissa luotan itse NEU KARP -pakasteruokaan, josta on ollut apua jokaisessa ripuliepidemiassa omassa laumassani. Ruoansulatusongelmien jyllätessä täytyy pitää huoli, että koira juo tarpeeksi nestettä. Jos ei muuten, niin ruiskulla voi laittaa suupielestä vettä pieninä annoksina koiran suuhun.
Koira herkästi oksentaa, jos se on syönyt jotakin epäsopivaa. Jotkut syövät paljon heinää ja oksentavat sitten, tämä viittaa useimmiten närästykseen. Keltaiset oksennukset ovat yleensä seurausta liian pitkästä ruokintavälistä ja tyhjästä mahasta.
Jos koira sekä ripuloi, että oksentaa, on jokin vialla. Tällöin voi kyse olla pahimmillaan tukoksesta. Maissintähkät, kävyt ja muu kova sulamaton esine voi jäädä jumiin. Joskus nämä tukokset saadaan liikkeelle parafiiniöljyn avulla, mutta joskus ainoa vaihtoehto vierasesineen poistoon on leikkaus.
Kuume
Koiran normaalilämpötila on 38–39 astetta. Kuumeinen koira väsyy ja vain makoilee. Kuume voi olla harmiton reaktio esimerkiksi rokotuksesta, mutta se voi olla myös tulehduksen aiheuttama. Kuumeen jatkuessa useita päiviä ja koiran voinnin heiketessä koira on vietävä eläinlääkäriin, jotta taudinaiheuttaja saadaan selville ja koiralle voidaan aloittaa mahdollisesti tarvittavat lääkitykset.
Kohtutulehdus
Narttukoirille voi juoksun jälkeen kehittyä kohtutulehdus, yleisimmin noin kaksi kuukautta juoksun loppumisesta. Kohtutulehdus kehittää tulehdussoluja, märkää kohdun sisälle. Se ilmenee usein lisääntyneenä juomisena, kuumeena, levottomuutena, peräpään nuolemisena ja epämääräisenä vuotona emättimestä. Kaikilla koirilla ei ole kaikkia näitä oireita, mutta jos epäilet koirallasi olevan mahdollisesti kohtutulehduksen, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Hoitamaton märkäkohtu johtaa aina kuolemaan. Kohtutulehdus voidaan hoitaa antibiooteilla, mutta se herkästi uusii joka juoksun jälkeen. Nartun sterilointi on paras tapa hoitaa kohtutulehdus.
Parainfluenssa/kennelyskä
Kennelyskä on yleisnimitys koirien tarttuville hengitystietulehduksille. Parainfluenssarokote auttaa jossain määrin ehkäisemään kennelyskätartuntoja, mutta sillä ei voi poissulkea tartuntoja kokonaan, koska taudinaiheuttajia on monia; virukset, bakteerit ja mykoplasmat. Osa koirista selviää kennelyskätartunnoista pienellä köhällä, joillakin nousee niin kova kuume, että vointi huononee merkittävästi. Osa koirista yskii ja yökkii limaa useita päiviä. Kennelyskä menee yleensä itsekseen ohi 1–2 viikossa. Jos koiralla kuitenkin nousee kuume ja sen vointi heikkenee, on mentävä eläinlääkäriin. Ilman antibioottikuuria kuumeisen kennelyskän seurauksena voi kehittyä keuhkokuume. Kennelyskä tarttuu koirien välisessä kontaktissa ja sen saa helposti tuliaisena suurista koiratapahtumista tai koirapuistoista.
PERINNÖLLISET SAIRAUDET JA HEIKKOUDET
Meillä syntyneiden pentujen vanhemmilta on tutkittu virallisesti vähintään silmät, polvet, lonkat ja kyynärät ennen jalostuskäyttöä. MIttelspitzeillä on perinnöllisten vikojen ja sairauksien vähentämiseksi PEVISA-ohjelma, jota on noudatettava, jotta pennut saa rekisteröityä Suomen Kennelliiton rekisteriin. MIttelspitzien PEVISA:ssa on lonkkakuvauspakko sekä uroksilla jälkeläismäärärajoitus. Suomen Mittelspitzyhdistys Ry suosittelee ennen jalostuskäyttöä tehtäviksi terveystutkimuksiksi silmä- ja polvitarkastusta sekä lonkka- ja kyynärkuvausta.
Silmäsairaudet
Silmäsairauksista mitteleillä on tyypillistä PRA, RD ja HC. Näitä sairastavia koiria ei tule käyttää jalostukseen. PRA tarkoittaa etenevää verkkokalvon surkastumaa. Se aiheuttaa silmän verkkokalvon aistinsolujen tuhoutumista ja johtaa asteittain koiran sokeutumiseen. Se periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, joka tarkoittaa, että sairauden kantajan riski sairastua on hyvin pieni, mutta se voi siirtää geenin jälkeläisilleen. Jos kaksi kantajaa saa jälkeläisiä, koira sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa PRA:han. RD tarkoittaa verkkokalvossa olevaa rakenteellista kehityshäiriötä. Se on synnynnäinen, etenevä silmäsairaus. Verkkokalvolla voi olla paikallista liikakasvua tai se voi olla osin irtautunut. Vakavimmassa RD:n muodossa verkkokalvo on täysin irti, tällaiset koirat ovat yleensä syntymästään saakka sokeita. RD on periytyvä sairaus, eikä näitä koiria tule käyttää jalostukseen. HC tarkoittaa perinnöllistä kataraktaa eli harmaakaihia. Se on silmän linssin samentuma joko molemmissa tai vain toisessa silmässä. Se voi johtaa edetessään sokeutumiseen, mutta etenemisnopeutta ei voi kukaan ennustaa. Koiraa, joka sairastaa kaihia, ei tule käyttää jalostukseen, koska sekin on periytyvä ja vakava silmäsairaus. Ikääntymisen myötä koiran silmiin voi tulla kaihin kaltaisia muutoksia, jota yleensä myös kaihiksi kutsutaan. Useimmiten kyseessä on kuitenkin nukleaari skleroosi, jota johtuu silmän ytimen tiivistymisestä ja näin varsinkin auringonvalossa silmä näyttää samealta. Vähemmän haitallisista silmäsairauksista mittelspitzeillä esiintyy ripsien liikakasvua eli distichiasiaa. Käytännössä se tarkoittaa ylimääräisten ripsien kasvua, jotka pahimmillaan saattavat olla kääntyneinä silmään päin ja näin ärsyttävät koiran silmää. Häiritsevät ripset voi poistattaa eläinlääkärissä. Useimmiten kuitenkin ongelma ilmenee lievänä ja on täten vain kosmeettinen haitta. Kahta distichiasis-diagnoosin saanutta koiraa ei kuitenkaan tule yhdistää.
Polvilumpioluksaatio
Toiselta nimeltään patellaluksaatio. Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat polvilumpioluksaatiolle. Vika on perinnöllinen ja melko yleinen kääpiöroduille, sekä suuremmille, joilla on suora takajalka. Vika jaetaan vakavuuden perusteella 4 eri asteeseen. 1 on useimmiten oireeton, muut asteet selkeästi näkyviä. 2- ja 3-asteisesta patellaluksaatiosta kärsivä koira voi kesken ravaamisen yhtäkkiä koukistaa takajalkaansa ja lähteä pomppimaan kolmella jalalla, tällöin polvi on poissa paikoiltaan. Usein koira saa pompautettua polven takaisin paikoilleen. 4-asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi poissa paikoiltaan. Patellaluksaatiota voi hoitaa kirurgisesti. Yhdistyksen jalostussuositus on, että käytetään enintään 1-asteen polvia ja nekin pitää yhdistää 0-polviin.
Epilepsia
Epilepsia on koirien yleisin neurologinen sairaus. Kansankielellä puhutaan myös kaatumataudista. Kohtaukset voivat olla erityyppisiä, koiralla voi olla tajunnan, liikkeiden, tuntoaistin tai käyttäytymisen häiriöitä. Koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Klassisen epilepsiakohtauksen aikana koira kaatuu jaloiltaan, kouristelee ja ei ota kontaktia omistajaansa. Kohtaus ei yleensä kestä pitkään, mutta koira voi olla hyvin poissaoleva ja väsynyt kohtauksen jälkeen. Yleensä stressaavat tilanteet toimivat kohtausten aiheuttajina. Kohtauksia varten on olemassa lääkityksiä ja kannattaakin ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, jos epäilet koirallasi olevan epilepsiakohtauksia. Mittelspitzeillä epilepsiaa on ilmennyt joissakin linjoissa, ja jotkut koirat näyttäytyvät muita useammin epileptikkojen sukutauluissa. Epileptikkoja tai niiden lähisukulaisia ei tule käyttää jalostukseen.
Luuston kehityshäiriöt ja nivelrikko
Koirilla ilmenevät luuston kehityshäiriöt altistavat nivelrikon syntymiselle. Kyynärnivelen, olkanivelen, lonkan ja kinnernivelen kehityshäiriöt ovat tavallinen nivelrikon aiheuttaja. Luuston kehityshäiriöihin vaikuttaa suurimmaksi osaksi koiran perimä, mutta myös kasvattajan jalostusvalinnoilla ja pennun kasvuajan ravinnolla ja liikunnalla on asiaan suuri vaikutus. Nivelrikko ilmenee koiran haluttomuutena hypätä, vaikeana ylösnousuna tai muuten vain tavanomaista rauhallisempana käytöksenä. Jotkut yksilöt saattavat olla aggressiivisempia kipujen vuoksi. Nivelrikkoa voi lääkitä muun muassa tulehduskipulääkkeillä ja levolla. Mitteleillä on alettu viime vuosina kuvaamaan lonkkia enemmänkin ja keskiarvotulos näyttää tällä hetkellä olevan C, joka johtuu useimmiten lonkkamaljojen mataluudesta.
Allergiat ja yliherkkyydet
Koirilla usein iho-ongelmat ovat merkki allergioista tai atopiasta. Voi olla kutinaa, hilseilyä, jatkuvaa raapimista. Jotkut koirat reagoivat korvillaan tai tassuillaan. Allergisia oireita voivat aiheuttaa muun muassa erilaiset ruoka-aineet, siitepölyt, homeet ja punkit. Hilseilevä ja kutiseva iho voi johtua myös atopiasta, ensimmäisenä tällaisessa tapauksessa kannattaa hoitaa koiran laadukkaiden rasvahappojen saanti kuntoon. Allergioiden toteamiseen on olemassa eläinlääkärissä otettava testi sekä yliherkkyyksiä voi myös kartoittaa eliminaatiodieetin avulla.
Autoimmuunisairaudet
Kun koira sairastuu autoimmuunisairauteen, sen puolustusmekanismit eivät toimi enää oikein. Ne alkavat tuhota virheellisesti yksilön omia kudoksia. Autoimmuunisairauksia on useita ja niihin liittyy hyvin usein perinnöllinen alttius. Näihin lasketaan muun muassa yleisimpinä allergiat, atopia, kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, Addisonin tauti, trombosytopenia, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (IMHA), reuman kaltaiset sairaudet, autoimmuuni aivokalvontulehdus ja erilaiset suolistosairaudet. Osaan näistä sairauksista on olemassa hoitokeino, osa on hoidosta huolimatta eteneviä. Usea autoimmuunisairaus johtaa yleensä koiran lopetukseen tai kuolemaan. Sairasta koiraa ei tule missään nimessä käyttää jalostukseen.
Luonteen ongelmat
Luonne ei ole sairaus, mutta sekin periytyy. Jos emo on arka tai hermostunut, myös pennut mallioppivat sen käytöksen. Monta ongelmaa saa koulutuksella kitkettyä, mutta onko sellainen koira jalostukseen sopiva, on jokaisen itse päätettävissä. Esimerkiksi laukausarkuus, kovien äänien pelko, on hyvin voimakkaasti periytyvä ja vuosi vuodelta yleensä paheneva ongelma. Mittelspitz saa olla vieraita kohtaan epäluuloinen, mutta missään nimessä sen ei tule olla vihainen eikä arka. Tämä tarkoittaa sitä, että koira saa vahtia omaa pihaansa, ilmoittaa vieraat eikä sen tarvitse olla ensimmäisenä menossa jokaisen vastaantulijan syliin. Silti sen ei kuulu väistää ihmisten neutraalia kosketusta, eikä sen kuulu purra ja pelätä hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Osa huonosta käytöksestä on toki opittua. Pieni, älykäs pystykorva keksii kyllä nopeasti keinot, millä saa isäntäväen tottelemaan. Paljon saa kuulla ja lukea ongelmista mitteleiden kanssa, kun koira räyhää, karkaa tai käyttäytyy muuten sopimattomasti. Nämä ovat pääsääntöisesti opittuja tapoja ja liian löysää kuria, omistaja ei ehkä ole osannut olla aivan johdonmukainen ja tarpeeksi mustavalkoinen koulutustavoissaan. Jalostusvalinnoissa tulee kiinnittää huomiota molempien vanhempien luonteeseen, jos koiralla on jokin vähäinen luonteenpuutos, tulee toisen osapuolen paikata se. Täytyy kuitenkin muistaa, että luonne on yksi tärkeimmistä koiran ominaisuuksista. Monen sairauden kanssa voi elää mukavasti, mutta sairaalloisen vihaisen, aran tai hermostuneen koiran kanssa ei.
Rotumääritelmä mittelspitz-yhdistyksen nettisivuilla
VIRALLISET TERVEYSTARKASTUKSET
Toivoisin, että kasvattini käyvät virallisissa terveystarkastuksissa. Niistä saat tietoa itsellesi koirasi terveydentilasta sekä minä saan tärkeää tietoa kasvateistani, jonka avulla voin jatkossa tehdä entistä parempia jalostussuunnitelmia. Suosittelen virallista silmä- ja polvitarkastusta sekä lonkka- ja kyynärkuvausta koiran ollessa 1–2 vuotias. Jos terveystutkimuksiin meno tuntuu liian hankalalta, autan mielelläni asiassa ja tulen tarvittaessa myös mukaan. Pyrin myös ajoittain järjestämään yhteisiä terveystutkimusaikoja kasvateilleni.
HARRASTUKSISTA
Koiralle tärkeää ei ole kilpailla tai saada menestystä, vaan yhteinen, mieluisa tekeminen omistajan kanssa. Koira haluaa tuntea itsensä tärkeäksi osaksi perhettä, ja sillä on hyvä olla omat tehtävänsä joita toteuttamalla se saa kiitosta. Ne tehtävät voivat olla joko jokin harrastus tai ihan vain yhdessä temppujen tekeminen tai vaikka polttopuiden haku. On paljon helpompi elää koiran kanssa, joka käyttäytyy miellyttävästi, kuin sellaisen, jota ei hallitse missään tilanteessa. Suosittelen jokaiselle kasvatilleni vähintään pentukurssia tai arkitottelevaisuuskurssia.
Minut itseni voi tavata nykyään lähinnä näyttelykehän laidalta, mutta aiemmin olen sekä harrastanut että kilpaillut muun muassa tottelevaisuudessa, vesipelastuksessa ja useassa palveluskoiralajissa. Tällä hetkellä elämäntilanne ei anna aikaa aktiiviseen harrastamiseen koirien kanssa, mutta omalla kokemuksellani voin sanoa, että harrastus vie usein mukanaan ja on mukavaa yhteistä tekemistä ja suhteen luomista koiran kanssa. Koiraharrastuksen mukana tulee tutustuttua helposti samanhenkisiin ihmisiin ja on tarvittaessa myös vertaistukea saatavilla.
Onnea tulevaan yhteiseloon!
Jos heräsi jotakin kysyttävää, niin kysy ihmeessä. Pyrin järjestämään kenneltapaamisia ainakin muutaman kerran vuodessa, näihin ovat tervetulleita kaikki kasvattini.
- Riikka
